Juuri kun perjantaina ehdin mielissäni kiertää lähiseutuja, kävikin seuraavana aamuyönä niin, että kamera katosi auton takapenkiltä. Vaan ei tapahtumasta sen enempää tässä yhteydessä. Täten kuitenkin joudun taukoamaan luovaa kuvaamista retkilläni, sillä arvokas tallennusväline on kadonnut eikä välttämättä ilmesty ja palaa takaisin työpöydälleni vartomaan seuraavaa retkeä.
Jatkan todennäköisesti toisella kameralla, joka rajoitteistaan ja iästään huolimatta on melko valovoimainen yksilö kiinteillä linsseillä.
Harmittaa ja sapettaa, mutta tuskin sillä mitään voittaa. Onni ei aina käy myöten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti