Tietoja

Hei, olen Samilón, eräs kulkija, autiorakennuksista kiinnostunut.

Mitä on "urbaani löytöretkeily"? Kyseessä on mielenkiinto hylättyjä, autioita tai muuten tyhjillään vellovia taloja, rakennuksia, tai muita erikoisen hiljaisia paikkoja kohtaan. Tavallisesti kuitenkin etsitään hylättyjä taloja ynnä alueita. Usein mielikuvaan liittyy jännittävä tunne toiminnasta, joka periaatteessa on kiellettyä, mikäli vierailtu alue on aidattu ja kieltokyltein varustettu. Lisäksi mielikuvaan yhtyvät erilaiset ideaalit skenaariot ja mielihalut kohdata jotain sellaista, joka on ihmisen luomuksena jäänyt oman onnensa nojaan. Se, mitä ihminen on luonnosta hyödyntänyt omiin tarkoituksiinsa, onkin palaamassa osaksi luonnon kiertokulkua, sillä rapistuminen ja kasvillisuus muuttaa maisemaa, luoden tiettyä ”rappioromanttista” näkymää, joka kuultaa historian havinaa, ihmisen menneisyyttä, elämän jälkiä, mutta osoittaa ennen kaikkea luonnon ja ekosysteemin voiman. Postapokalyptisen synkkä tehdasrakennus ruostunein piipuin syksyn hämärissä, on juuri sellaista mistä moni UE -harrastaja nauttii, itseni mukaan lukien. Valtavat teollisuuskoneet, putkistojen hanat ja hallintahuoneen ampeerimittarit ja vivut ovat jotain hyvin tunnelmallista. Mikä olisikaan jännittävämpää kuin kävellä salaperäisiä kellarikäytäviä taskulampun ja kameran kera? Toki turvallisuus tulee huomioida kohdetta arvioidessa. Mikäli kohde on hylätty tulipalon tai yllättävän romahduksen seurauksena, on syytä arvioida, onko sisälle hyvä uskaltautua. Lattioissa voi olla yllättäviä reikiä tai aukkoja, joten silmät on pidettävä avoinna ja edettävä varovaisin askelin. Lisäksi hylätyt puutalot rapistuvat luonnollisesti nopeammin kuin kivirakenteiset, jonka vuoksi on hyvä silmäillä tarkasti ensin ulkopuolelta, onko talo jo romahduspisteessä. Merkittävää on tietenkin myös arvioida, onko rakennus tai alue ensinkään hylätty. Pelkkä rapistunut julkisivu ei aina viittaa siihen, että kohde olisi tyhjillään. Suurempien kiinteistöjen yhteydessä kannattaa myös huomioida, valvotaanko aluetta, ja millä tavoin. Seuraava kriteeri voisi olla ikkunat. Mikäli ikkunat ovat rikottu, on todennäköistä ettei rakennus ole asuttu ainakaan omistajan taholta. On lukuisia huomionarvoisia yksityiskohtia, jotka voivat niin vahvistaa kuin heikentää epäilystä aavetalosta.

Voidaan ajatella, että toiminta on lain puitteissa kyseenalaista, vaikka on monien seurausetiikan valossa varsin oikeutettua, sillä omaisuuteen ei tarkoituksen mukaisesti kajota, oikeastaan sen luona vain vieraillaan. Urbaanin löytöretkeilijän mottona on pidetty: ”Jätä vain jalanjälkiä, ota vain valokuvia”, joka kiteyttää oivasti harrastuksen yleiset periaatteet.

Olen vasta kuukausia tunnelmoinut kohteissa, joista valtaosa on ollut tyhjillään seisovia vanhoja puutaloja, sillä mitään kovin massiivista tyhjää tehdasaluetta ei kehäteiden piiristä ole viime aikoina löytynyt. Aavetaloja voi paljastua yllättävistä paikoista, jopa täällä Espoon alueella. Monet ovat yllättäen seisseet hiljaisilla hiekkateillä suuremman väylän varrella. Eräs, viimeisin löytö oli niin syrjässä liki umpeen kasvaneen polun päässä, etteivät edes graffitimaalarit tai muut töhrijät olleet ehtineet vetämään merkkejään apajille, vaikka talo oli jäljelle jääneen irtaimiston perusteella hylätty luultavasti 1970-luvun alussa. Oli sisäpuoli kaikesta huolimatta sotkettu, mutta yllättävän paljon alkuperäistä tavaraa lojui lattialla ja avoimissa kaapeissa, kylläkin näyttävästi pengottuna.

Hylätyissä kohteissa kiehtoo myös tyhjyys, avaruus ja hiljaisuus. Hentokin humina ja kolaukset kuuluvat selvästi unohdetussa huoneessa, jossa vain varjot liikkuvat keskipäivän auringon kellatessa seiniä, joita saattavat peittää urbaanit töhryt tai vihertävät pinnat merkkeinä kosteuden kuin ihmisenkin vierailuista, kuitenkin luoden jotain omalla tavallaan kaunista nähtävää. Valokuvausta harrastaville kohteet tarjoavatkin ruhtinaallista sisältöä monine tasoineen, yksityiskohtia myöten.

Mielestäni Suomi on alueena UE -harrastajalle suhteellisen haasteellinen, sillä tyhjilleen jäävät rakennukset katoavat usein nopeasti katukuvasta purkamisen seurauksena, tai päätyvät uusiokäyttöön vuosien viiveellä. Voidaan olettaa, että käyttämättömien rakennelmien ja kiinteistöjen purkutoimenpiteitä koskee tarkka lainsäädäntö. Lähihistoriassa ei myöskään ole sellaisia tapahtumia, joiden seurauksena laajempia alueita olisi jäänyt oman onnensa nojaan tyhjilleen infrastruktuurin muuttuessa, kuten esimerkiksi monissa entisissä neuvostomaissa. Alueesta riippumatta voi kuitenkin törmätä erilaisiin kohteisiin, jotka rapistuvat tyhjillään syystä tai toisesta.



Etsikää ja löytäkää, tehkää havaintoja. #szamileon_urbex