Joinakin mustina iltoina eksyn tietoisesti korttelitien varrelta vanhalle polulle, jonka päässä häämöttää aavemainen näky, hiljainen talo vailla elonmerkkejä. On pilkkopimeää, kylmät väreet hiipivät selkäpiitä, näyttää kuin taskulampun valokeilan varjoissa liikkuisi jotain. Uskallaudun kuitenkin raottamaan vanhaa kellarinovea...
 |
| Piha on lähes umpeen kasvanutta pensaikkoa. |
 |
| Karmivat portaat kellariin |
 |
| Kuumottava ovi.. |
 |
| Tämä hieman nauratti :D |
Kuvien laatu on hieman keskinkertainen, kun piti pimeässä räpsiä, mutta kaiketi niistä jotain selvää saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti